Eli hääpostaus numero 2. Tänään alkoi Jyväskylän Paviljongissa ihan häämessut, mutta enpä ihan uhallakaan mene! (Halusin kyllä, mutta en yksin enkä kalliilla…) Joten mietin ihan omin avuin mitä häiltäni haluan ja istun kotona blogaamassa, jee.

Lisäisin kyllä näihin kilometriteksteihin kuvia, jos minulla olisi sellaisia. Nyt kun tekijänoikeusjutut ja linkittäminenkin saattaa mennä oikeuteen, niin en lätki mitä vain googlaamiani kuvia. (Jos teillä on minusta kuvia jostain, ois kiva saada.)

Maistraattiaika siis lähestyy. Alunperin idea oli mennä farkuissa ja ihan normaalisti vain todistajien kanssa käymään, ja vaikka minulla ei sinä päivänä ole tunteja niin puoliskolla saattaa niitä vielä ilmaantua (kiitos pedagogisten), ja yhdeltä tunnilta hän jo ilmoittikin jäävänsä pois. Ajattelimme tarjota todistamaan tulevalle kaveripariskunnalle kaakaot toimituksen jälkeen, mutta nämä vaativat vähintään ravintolassa syömistä: ellei me viedä niitä, ne vie meidät 🙂 Eli vähän siistimpää ylle sitten.

No, vähän yllättäen äitini päättikin ottaa vapaata töistä ja ajella n. 300 km iskän kanssa sen kunniaksi, kun onnistuivat ainakin yhden lapsen saamaan vihille asti 😀 Sitten tulikin se mokoma kysymys: onkos jo mekko hankittu? Miespuoliskon porukat taasen asuvat vielä kauempana, joten ymmärrettävästi eivät tule tänne viiden minuutin takia, mutta kyllä avoppikin kysyi mekosta. Tarjosi yhtä siellä ollutta mekkoa kokeiltavaksi, mutta ei ole mitään keinoa saada sitä tänne ennen vihkimistä, äh.

Totta kai alettua miettiä häitä aloin myös selailla eri mekkoja netistä. Yksi hyvä syy lykätä itse juhlat myöhempään olikin, että mekkojen katselu ei veisi kaikkea aikaa läksyiltä, ja mekkoja voisi hyvinkin katsella viikon tauotta! Mutta sitten se taas iski: entä jos sittenkin laittautuisi vähän sinne maistraattiinkin? Entä jos sittenkin olisin vähän prinsessa, ja saataisiin kivoja kuvia sieltä maistraatistakin?

Pikkuveljeni tanssikin juuri eilen wanhoissa (oi kun ihania!!), ja kokeilin eilisiltana omaa mekkoani, jonka olen rahdannut tänne Jyväskylään muutossa, kuvitellen sille olevan täällä jotain käyttöä. Eipä mahdu enää vetoketju kiinni ylös asti, vaikka muuten se menisi ylle (jee, tissini ovat kasvaneet neljässä vuodessa sen verran!). Nättihän se on ja kantaa monia muistoja, mutta myyntikohtalo taitaa odottaa. Tosi huono aika kaupitella mekkoa, mutta mainostakaa ihmeessä tutuille joilla on mekontarve edessä! Laitan siitä kuvia ja tietoja kun taas ehtii ja jaksaa.

Olen tavallaan päättänyt, etten hanki perinteistä valkoista, pitkää mekkoa, sillä sitä käyttäisin kuitenkin vain päivän ja myisin sitten joskus pois. Olen sen verran lyhyt, että kaikkia pitkiä mekkoja pitäisi lyhentää kymmenisen senttiä normaalista (enkä tykkää käyttää kuin enintään 5-7 cm korkoa), ja huutonetin perusteella kokoisiani mekkoja ei saa käytettynäkään paljoa – omankin mekon myyminen saattaisi olla hankalaa. Häämekkoni pitäisi siis joko vuokrata, mikä olisi samoin hankalaa lyhyyden takia, tai valita sellainen mekko, joka kelpaa moniin muihinkin juhliin, ja mieluusti olisi vähän joustavakin, ettei pari lisäkiloa veisi sitäkin myyntiin.

Niin, voin kai paljastaa perusmittani: optimistisesti olen 160 cm pitkä, ja painan n. 54 kg. Sain monta kiloa lisää muutettuani Jyväskylään syksyllä 2009, ja nyt olen lähestynyt vähitellen BMI:n mukaista ihannepainoani (n. 56 kg). Koetan kuitenkin kuntoilla enemmän syömisen sijaan, sillä nyt minulla on ollut aika löllykkäolo 😀 Joten menen helposti lähestyttäville liikuntakursseille, koetan jumpata enemmän ja kokeilla jotain. Vaatekoko on kai 34:n paikkeilla, rintani ovat täydelliset 😉

Mutta takaisin mekkoihin! Lempivärini on pienenä ollut keltainen (mikä on melkein yltänyt vitsiksi asti perheessä), joten mietin sitä jo häiden teemaväriksikin. Nykyään pidän erityisesti myös sinisestä, mutta en halua Ruotsi-teemaa 😀 Löysin aika nopeasti shamppanjan ja beigen värisiä mekkoja, ja kaksivärinen mekko näytti aika houkuttelevalta, osin valkea, mutta silti erilainen. Sitten löytyy myös kultaista ja sinistä, jotkin vihreätkin olivat ihania.

Hyviä malleja on vain hullun vaikea löytää. Haluan yksinkertaisen, mutta nätin. Nuorekkaan ja seksikkään, mutta söpön. Sitten googlailu menikin hankalaksi, kun hakusana ei olisi enää häämekko, vaan juhla-asu, cocktail-mekko tai puolipitkä iltapuku. Sitten eteen tulee miljoona mustaa, pilkullista tai raidallista mekkoa. Argh, ei kelpaa!

Erityisen ihania mekkoja löysin yhdeltä sivustolta, enkä paljasta suoraan, mitkä mallit erityisesti säväyttivät, mutta yksi jokaiselta näistä sivuista on minusta ihana: [1] [2] [3] (jälleen saa arvailla 🙂 ). Yksi niistä on ehdoton suosikkini, jonka haluan, haluan, haluan! Löydettyäni sen siitä oli juuri oikeaa kokoa (tarkkojen mittojen perusteella) saatavilla, mutta en kuitenkaan vielä uskonut tarvitsevani mekkoa, joten en ostanut sitä silloin. Nyt, kun tarvitsisinkin mekon lyhyellä varoitusajalla, ei sitä ole enää saatavilla oikeassa koossa! Voi tyhmä minä! Lähetin oikein liikkeelle viestiä, voisiko sellaisen tilata, mutta se ei ehtisi ajoissa 🙁 Mutta ostan sen mekon sitten niihin juhliin, se on vienyt jo sydämeni.

Yritän vielä löytää mekon maistraattiinkin, enkä ole vielä käynyt Jyväskylän juhlapukuliikkeissä. No, aioin tällä viikolla käydä, aloittaen kaverin suosittelemasta ja vitriinin perusteella juuri oikeantyylisestä liikkeestä, mutta omistaja oli juuri lähtenyt matkoille. Kiersin sitten ostoskeskusten vaatekauppoja ja pikkuliikkeitä. Lähimmäksi pääsi Halonen, missä oli vanhaintanssityylisiä mekkoja ja pari kivaa lyhyttäkin mekkoa, mutta ei hyvissä väreissä. Törmäsin aivan sattumalta pikkuruiseen, hyvin epäilyttävään liikkeeseen, missä oli jo ihanampia värejä ja malleja, mutta laatu ei vakuuttanut: rekissäkin olevat mekot meinasivat rispaantua käsiin.

Muualla näkikin, ettei vielä ole kevään juhlasesonki: ällöttäviä kukkakuoseja (hyviä johonkin muuhun, mutta ei tähän) ja yllä roikkuvia kangasriepuja löytyy, mutta ei tarpeeksi juhlavaa eikä myöskään tarpeeksi pientä. Mikä siinä on, kun marketitkaan eivät myy kokoa 38 pienempää! Teiniliikkeissäkö pitäisi aina käydä… En pidä shoppailusta muutenkaan, ja sitten siitä tehdään mahdollisimman hankalaa.

Ensi viikon suunnitelma onkin katsoa niissä oikeissa juhlapukuliikkeissä kyselemässä, katselemassa ja jo sovittamassakin. Tiedän jo kolme liikettä, katsotaan tarviiko etsiä muita. Ukko ei varmasti halua siihen mukaan, toivottavasti joku kaveri innostuu ja ehtii mukaan 😀 Näin jo viime yönä untakin, että menin sovittamaan mekkoja, mutta ei kyllä löytynyt unelmamekkoa unistakaan. Toivottavasti liikkeissä mekkojen hypistely auttaa keksimään jotain, korvikkeen sille ihanalle, jonka missasin… Onneksi mekkoa ei ole vielä mikään pakko olla.