Sain tänään pitkän odotuksen päätteeksi kirjeen, joka kertoo minun saaneen opinto-oikeuden opettajan pedagogisiin opintoihin! Tämä tarkoittaa siis sitä, että seuraava periodi (joka alkaa 12.3. ja kestää toukokuuhun) täyttyy opeopinnoista, kuten koko seuraava lukuvuosi. Tuska on vasta alkamassa, mutta tätä tuskaa odotan innolla!
Jyväskylän yliopistossa on mahdollista tulla valituksi suoraan opettajaopintoihin pääsykokeissa, jolloin käy opettajahaastatteluissa. Halusin pääsykokeidenkin aikaan nimenomaan opettajalinjalle, joten pyrin suoravalintaan, mutta sössin haastatteluni silloin ja pääsin vain ”tavislinjalle” opiskelemaan kahta kieltä. Todennäköisesti jokin tyhmä möläytys vei mahdollisuuteni: esimerkiksi sisarussuhteista tai vanhempien näkemyksistä uravalintaan ei kannata aina sanoa yhtään mitään. Lisäksi se oli ensimmäinen oikea haastatteluni missään, joten olin hyvin jännittynyt.
Pari viikkoa sitten ollut haastattelu ja ryhmäkeskustelu menivätkin paljon paremmin ja rennommin, paljolti siksi, kun osasin miettiä vastauksia mahdollisiin kysymyksiin etukäteen. Silti haastattelussa tuli jotain odottamatonta, mutta ei kovin kammottavaa tai yllättävää. Ehkä eniten piti valmiiksi miettiä, mikä itsessä on huonoin puoli opettajan ammatin kannalta, ja tähän sain eräällä ranskan suullisella kurssilla korvaamattoman vinkin: sano jotain, mitä voi aina parantaa tai mikä ei ole huono puoli ollenkaan, kuten ”olen liian perfektionisti!” Mieli kyllä tekisi vastata ”mistä aloittaisin?”, kun tuntee omat heikkoutensa jo niin hyvin. Mutta en anna niiden haitata!
Tänä keväänä edessä on siis luentoja ja pienryhmätapaamisia, joissa pohditaan keskeisiä ja omia kasvatusideologioita. Päästään observoimaan muiden opetusta ja kokeilemaan itsekin vähän, ainakin parin kanssa. Mahdollisesta portfoliosta ei ole vielä mitään hajua, mutta eipä ole opeopinnoissa kellään muullakaan, joten ei voi mitään. Toivon kyllä, etten ole sittenkin valinnut liikaa kursseja loppukeväälle, vaikka lukkari vielä näyttää hyvin väljältä. Kandi etenee nyt niin hitaasti, että ehkä se vie aikaa vielä loppukeväästäkin – tavoite olisi maaliskuun loppuun, niin pian!
Kunhan burnout ei pääse iskemään, koetan aloittaa opetusharjoittelut hyvillä mielin – olenhan halunnut nimenomaan opettaa jo vaikka kuinka kauan. Toivottavasti myös käy tuuri, että kohdalle osuisi mukava ohjaava opettaja ja opetettavan luokka…