Kevät on mennyt vauhdilla eteenpäin gradua, pelikurssia ja piirtelyä tehdessä ja valmistellessa Instanssi-tapahtumaa. Nyt tuntui sopivalta hetkeltä kirjoitella taas kuulumisia koostaen, kun ehtii hiukan pysähtyä katsomaan mitä kaikkea on tapahtunut.
Taisinkin viime blogauksessa toivoa, että voisin sanoa gradun sujuvan. Kyllä, voin sanoa niin!
Ainakin verrattuna aiempaan etenemistahtiin olen saanut reilussa kuukaudessa tehtyä paljon enemmän aikaan kuin koko kesänä ja syksynä. Tämä on mahdollista sen ansiosta, että menin ohjaajan puheille ja tunnustin että positiivisista viestittelyistä huolimatta en vain saa gradua tehtyä. Teimme siltä istumalta uuden etenemissuunnitelman selkeine ja sopivan pienine tavoitteineen, ja sovimme deadlinen seuraavalle viikolle. Viikon päästä minulla olikin lähes kymmenen sivua käyttökelpoista tekstiä!
Silti tekeminen maleksii vähän väliä, joko kiireisiin, laiskuuteen tai siihen, että hukkaan fokuksen ja kyvyn keskittyä pieneen osaan kerrallaan. Laajan aineistoni takia se tuntuu olevan työskentelyn suurin kompastuskivi lähes joka kerta kun palaan gradun ääreen. No, on laiskuuskin tai tekosyiden keksiminen, ja osaltaan huono itsetunto kirjoittamisen suhteen myös syinä. Heti kun suljen tiedoston tai pidän hetkenkään taukoa, en tunne saaneeni paljon aikaan, vaan tehneeni turhaa ja huonoa työtä. Siksi piristää todella paljon nähdä ohjaajaa useammin ja kuulla kehuja tekstistään ja ajatuksistaan.
Toisena isona työnä on edennyt peliprojekti. Hankaluuksia on riittänyt lähes joka kohdassa, ja välillä ei ole jaksaminen vain riittänyt. Tiimin kokoonpano muuttui täysin yllättäen, ja työmäärää riittää kaikilla. Kuitenkin viime aikoina saimme tiivistettyä ryhmäämme kaikesta huolimatta paljon, ja tekemisessä on taas iloa. No, grafiikan teko käytännössä saattaa herättää hiustenrepimisraivoa ja ahdistusta, mutta nyt ei tarvitse olla aivan yksin luomistuskan kanssa. Tajusinkin vasta blogatessa, että päivän kuva sopi kumman hyvin kuvitukseksi nyt viisihenkisen tiimimme tilanteeseen…
Grafiikkailusta ja piirtämisestäkään ei ole vaikeuksia ja uusia asioita puuttunut. Aiemmin hehkuttamani Paint Tool SAI oli melko hyvä, mutta kuukauden kokeilun jälkeen siitä tuli käyttökelvoton, eikä se ollut kuitenkaan tarpeeksi hyvä, jotta maksaisin siitä useamman kympin. Edes perusominaisuudet pitäisi olla kohdallaan, ja SAIssa osa niistä toimi hyvin, osa puuttui kokonaan.
Sen jälkeen kokeilinkin vaikka mitä piirto-ohjelmia: MyPaint, Paint.net, muita jotka olen tainnut jo poistaa koska en käyttänyt niitä kuin yhden kerran… Usein totesin nopeasti, että ohjelmassa on jokin iso puute, ettei se riittäisi yksinään grafiikan tekoon. Ohjelmien ja tallennusmuotojen välillä hyppiminen taasen on aivan turhaa vaivaa lopulta yksinkertaisten asioiden tekoon. Jonkin aikaa koetin pärjätä pelkällä Gimpillä, mutta kaikesta kokemuksestani huolimatta en vain voi nauttia sillä piirtämisestä enää.
Lopulta kokeilin itselleni aivan tuntematonta Kritaa, ja toivo heräsi. Ominaisuudet löytyivät nopeasti ja toimivat kuten piti, ohjelmassa oli paljon hauskoja juttuja ja parempia ratkaisuja kuin muissa ja minulle tulee olo, että sillä voin piirtää juuri mitä haluan. Olen nyt piirtänyt sillä muutamia kuvia ja toivon, ettei vaistoni petä.
Vaikka muuten olisi edellytyksiä paneutua jatkuviin projekteihin, tämä viikko on ollut enemmän juoksentelua eri asioilla ja stressintäyteistä järjestelyä, nimittäin Instanssi-tapahtuma on jo viikon päästä, ja olen siellä tänäkin vuonna infovastaavana. Minun vastuualueeni ei pitänyt sisältää paljon hommia, mutta kun kaikilla vastaavilla on kiire, minunkin pitää tehdä mitä vain voin ja osaan. Toivottavasti vaiva palkitaan viikon päästä, olisi hienoa saada paljon innokkaita kävijöitä ja osallistujia. Kannattaa tulla, viikonlopulle on luvassa mielenkiintoista ohjelmaa ja hauskaa tekemistä! (Kunhan vielä ehtisi päivittää nettisivuillekin tietoja.)
No, pitää kai vielä mainita työnhaustakin, kun otsikossa menin sen mainitsemaan. Vaikka gradussa riittää vielä helposti tekemistä syksyyn asti, koetin kuitenkin tänä vuonna onneani kesätyöhaussa. En täyttänyt kymmeniä hakemuksia, vaan vasta kolme, mutta se on jo kolme enemmän kuin kertaakaan aiemmin. Tuskailin pitkään CV:n ja hakemusten kanssa, mutta kun tällä viikolla lähetin vielä hakemuksen yhteen harjoittelupaikkaan, sain onnistumisentunteen ja hakemukseni vaikutti oikeasti hyvältä. Aina on parannettavaa, mutta kyllä joku minut voisi valitakin. Kävi miten kävi, olen nyt saanut vähän kokemusta työnhausta ja miettinyt, mitä eri töitä voisin ylipäätään tehdä. Olen pohtinut tulevaa työelämää jo paljonkin, mutta suurta selvyyttä asiassa ei vielä ole. Ehkä voisin kertoa siitä myöhemmin, jos saan vielä jotain uusia oivalluksia tulevaisuudessa. Tämä riittäköön tällä erää!